Tiibetinspanieli
» suuri sielu pienessä koirassa «

 

Tiibettiläisten munkkien ja ylimysten lahja maailmalle on tiibetinspanieli. Tiibetissä oletetaan olleen tiibetinspanielin tyyppisiä koiria jo vuodesta 200 eKr. Kuvauksia tällaisista koirista on löydetty 1100-luvulta. Rodun alkuperä nivoutuu läheisesti yhteen kiinalaisten rotujen kanssa. Tiibet on aina elänyt eristettyä elämää, niinpä koirien alkuperän selvittäminen ei ole ollut mikään helppo tehtävä.

Kotimaassaan tiibetinspanieli oli arvostettu luostareiden ja ylhäisön seurakoira. Se mitä ilmeisimmin on ollut sisäkoira, koska sen turkki on lyhyempi kuin serkkujensa, tiibetinterrierin ja lhasa apson.

Tiibetinspanieli on erittäin valpas rotu, niinpä sitä käytettiin myös vahtikoirana; nämä lepäsivät luostarin muureilla ja pitivät silmällä ympäröivää seutua. Kun näköpiiriin ilmaantui vieras, antoivat ne hälytyksen luostarin munkeille. Tämä valppaus on rodulle tyypillinen piirre tänäkin päivänä. Tiibetinspanieli hakeutuu yhä edelleen korkeille paikoille ja ikkunan ääreen, josta sen on helppo pitää silmällä ympäristöään.

Pienillä koirilla oli oma tärkeä osansa myös luostarien uskonnollisessa elämässä. Tarinan mukaan tiibetinspanielin tehtävänä oli pyörittää etutassuillaan rukousmyllyä. Tämän päivän koirilla on monilla säilynyt kyky pysytellä pitkään takatassuillaan etukäpäliään vispaten. Tiibettiläiset koirat olivat pyhiä, niinpä niitä ei myyty, vaan koiria saatettiin lahjoittaa suurena suosion ja arvostuksen osoituksena.

Ensimmäinnennimeltä tunnettu tiibetinspanieli, joka tuli Englantiin oli luultavasti Lhasa. Sen toi Tiibetistä v. 1905 Frank Wormald. Tohtori Greig, joka tunnetaan paremmin tiibetinterrierikasvattajana, toi 1920-luvulla Englantiin myös useita tiibetinspanieleita. Hänen kasvatteihinsa perustuu kirkkoherra ja rouva Abbotin Fanthorpe-kennelin kanta. Jo vuonna 1934 perustettiin ensimmäinen tiibettiläisetn rotujen kerho, mutta toinen maailmansota katkaisi kaiken koiraharrastuksen. Sodan jälkeen ainoa tiibetinspanieli, joka Englannista löydettiin oli Skyid-niminen uros, jonka jäljet johtivat Fanthorpe-kenneliin.

Silkkimissä asuvat Lordi ja Lady Wakefield saivat lahjaksi Mughiwuli nimisen nartun. Kun Mughiwulin aika tuli saada pentuja, se ajoi komeasti Silkkimin maharadzan Rolls Roycessa Simlaan kohtaamaan Tashi-nimistä sulhastaan. Ensimmäinen pentue syntyi 1941. Kaksi pennuista, Garpon ja Potala tulivat 1946 Englantiin ja tämä sisaruspari sai yhdessä useita pentueita. Palatessaan Englantiin Wakefieldin pariskunta toi tullesaan Mughiwulin ja Tashin pojan Laman sekä Dolma-nimisen nartun, jonka olivat suoraan eräästä tiibettiläisestä luostarista. Nämä muutamat koirat ynnä jokunen lisätuonti myöhemmin loivat pohjan koko läntiselle tiibetinspanielin kasvatustyölle, ja sodasta selvinnyt Skyid yhdisti Fanthorpe-koirat uuteen kantaan.

Rodun suosio kasvoi länsimaissa nopeasti, ja uusia innokkaita harrastajia liittyi kasvattajien joukkoon. Suomeen tiibetinspanieli tuli vuonna 1964, kun of Zlazano-kennel hankki Englannista Sivas-kennelistä kaksi urosta ja kaksi narttua. Rodun suosio on kasvanut meillä aivan huikeasti, mikä ei ole pelkästään hyvä asia, sillä runsas kysyntä saattaa houkutella kasvattajia teettämään pentuja jalostukseen sopimattomilla viallisilla koirilla. Lisääntyvän suosion ymmärtää kun tutustuu tarkemmin tiibetinspanieliin; se on pieni, helppohoitoinen, hyväluonteinen, uskollinen, valpas, terve ja ihanteellinen kaupunkilaiskoira - kaiken lisäksi kauniissa "pakkauksessa". Värejä on varaa valita, sillä kaikki värit ovat sallittuja.

 

   

 

Tibetan Spaniel
» a big soul in a small dog «

 

Tibetan spaniel is a gift to the world by the tibetan monks and –aristocrats. It is assumed that there have been dogs like the Tibetan spaniel already since 200 B.C. descriptions of such dogs originate from the 12th century. The origins of the breed are closely related to Chinese dog breeds. Tibet as a country has always lived a very isolated life, thus finding out the origins of dogs in Tibet has not been an easy task.

In its homeland Tibetan Spaniel was a valued companion dog in the monasteries and among the aristocrats. It is most apparent that it has been an indoor dog because its fur is shorter than its cousins, the Tibetan Terrier and the Lhasa Apso.

The Tibetan Spaniel is a very alert race by nature so it was commonly used as a guard dog; they rested on the tops of the monastery’s walls and kept their eye out for any disturbances. When a stranger appeared in their sight they alerted the monks in the monastery. This alertness is a typical trait for the race still today. The Tibetan Spaniel still finds its way to high places in the house and likes to look out the windows and keep its eye on the surroundings.

These small dogs had their own important role to play in the religious life of the monasteries. Story tells that the job of the Tibetan Spaniel was to keep the prayer mill turning. Today’s dogs have maintained the skill of dancing on their back legs and wiggling their front legs in the air simultaneously. The Tibetan dogs were sacred thus they were never sold but they were donated or given as a gift to demonstrate great respect to the receiving party or as a favour to the receiving party.

The first Tibetan Spaniel to arrive in England with a given name was most likely Lhasa. It was brought by Mr. Frank Wormald in 1905. Doctor Greig, who was better known as a breeder for Tibetan Terriers, brought several Tibetan Spaniels to England in the 1920s. The vicar and Mrs. Abbot’s Fanthorpe-kennel is based on the breeding work of Doctor Greig. As early as 1934 was established the first association for Tibetan breeds but the second world war interrupted all related activities. After the war the only Tibetan Spaniel which was found in England was a male called Skyid whose breed originated from the Fanthorpe kennel.

Lord and lady Wakefield, living in Silkkim, received a bitch called Mughiwuli as a present. When it was for Mughiwuli to have puppies, it drove in great fashion in the Rolls-Royce of the maharadza of Sikkim to meet his coming groom called Tashi. The first litter was born in 1941. Two of the puppies, Garpon and Potala came to England in 1946 and together they had several litters. When returning back to England the Wakefield couple brought with them the son, of Mughiwuli and Tashi, called Lama and a bitch called Dolma which they had gotten directly from a Tibetan monastery. These few dogs and some additional imported dogs, laid the groundwork for the whole of western world’s breeding of Tibetan Spaniels and Skyid who survived the war years connected the Fanthorpe dogs to the new breeds.

The popularity of the breed in the western world grew rapidly and new enthusiastic buffs joined the breeders’ ranks. Tibetan Spaniel arrive in Finland in 1964 when Zlazano kennel obtained two males and two bitches from the Sivas kennel in England. The popularity of the breed in Finland has increased tremendously which isn’t necessarily only a good thing since heavy demand may entice breeders to have litters with dogs that are not suitable for proper and regulated breeding. On the other hand it is easy to understand this increased popularity and demand for Tibetan Spaniels once you actually get to know the breed; it is fairly small, easy to take care of, has a kind nature, devoted, alert, healthy and ideal for city living – and to top all that it arrives in a beautiful "packaging". There are plenty of colours to choose from since all colours are accepted when breeding tibbies.